Tuoliton tammikuu

Ajelin eilen koiraharrastuksistani kotiin ja kuuntelin samalla YleX:ää. YleX:ään tuli vieraaksi Prisma Studion toimittaja ja liikunta-alan ammattilainen. He tulivat puhumaan tuolittoman tammikuun haasteesta ja itsekin aloin pohtia asioita.

Teen istumatyötä ja sitten saatan vielä illallakin jumittua istumaan tv:n ääreen. Ja itseasiassa kun aloin kirjoittaa blogitekstiänikin, menin aluksi sohvalle istumaan ja otin läppärin syliin.  Asian tajuttuani päätin mennä lattialle kyykkyyn ja nostin läppärin sohvalle.

Tuolittomassa tammikuussa on siis se idea, että pitkäaikainen istuminen aiheuttaa kropalle mm. aineenvaihdunnan hidastumista. Ja jos 8 tuntia istuu töissä, ei edes tunnin liikunta auta enää asiaa... Makaaminenkin on kuulemma parempi kuin istuminen! Istuessa ihminen ei käytä lihaksia, mistä syystä erilaiset toiminnot lakkaavat.

En edes ole ajatellut asiaa palattuani töihin mammalomalta. Huomaamattani saatan istua paikallani pari-kolme tuntiakin liikkumatta yhtään mihinkään.

Mutta nyt minäkin otan tämän haasteen ainakin jollain tapaa vastaan! Teen sellaista työtä, etten joka tilanteessa pysty yhtäkkiä nousemaan ylös, mutta pyrin kuitenkin muissa työtehtävissä jatkossa nousemaan ylös, venytellä, ehkä tehdä pari syväkyykkyä ja jatkaa vasta sitten! :) Lisäksi kotona jätän sohvalla istumisen pois. Menen vaikka sitten makuulle! ;) Toki ruuan aion syödä istualtaan, koska muuten syön hätäisesti, koska seisaallaan syömisestä tulee minulle kiireen tuntu. :)

Täytyy kyllä myöntää, että tämä bloggaaminen kyykyssä on aika extremeä! Lihakset tekee ainakin töitä! :) 

Jos seuraa meidän pikkutaaperon touhuja tai koiria. Ei kummatkaan juurikaan istu. Pikkumiestä ei juurikaan paikallaan saa istumaan, vaan se juoksee, kyykkii syväkyykyssä tai pötköttelee.

 

Koirat taas makaa tai leikkii. Ja se mistä voisi oikeasti ottaa koirista mallia on, että koirat venyttelee itsensä noustessaan ylös. Tuosta voisi moni ottaa oppia! Kuin myös allekirjoittanut. :)

 

Meidän perheen istumapaikat on rajalliset, mutta niitä käytetään senkin edestä... 

 

Lopuksi haastan teidätkin tuolittomaan tammikuuhun! :) Vastutetaan yhdessä aineenvaihdunnan pysähtymistä! :) Jos ei pysty kokonaan lopettaan istumista, niin pyri minun tavoin ainakin tauottaan istumiset! :)

Salitreenit - tehokkaasti ja monipuolisesti

Ne ketkä blogia on lukenut pidempään, tietää jo, että oon laiska salillakävijä. Käyn salilla todella harvoin, koska tuo salitreeni ei vaan selkeästi ole oikein tarkoitettu minua varten.

Mutta sitten kun saan mentyä salille, tykkään treenata tehokkaasti ja suurpiirteisesti. Jos kävisin useammin salilla, tykkäisin varmasti treenata pienempiäkin lihaksia. Mun tapauksessa sellaisista treeneistä ei olisi minulle kuitenkaan oikein hyötyä, niin treenaan sitten vain kerralla isot lihakset. Eihän kerta silloin tällöin ihmeitä tee, mutta vaihtelua mun treenauksiin joka tapauksessa. :)


Lämmittelyä pyörällä 5 min
Kyykkyprässi
1 x 12 x kelkka+20kg
1 x 10 x kelkka+40kg
2 x 10 x kelkka+50kg

Kahden kyykkysarjan jälkeen lähdin tekemään loppujen sarjojen välissä maastavetoa

Maastaveto
1 x 10 x 40kg
4 x 8 x 60kg

Viimeisiä kierroksia tehdessä rupesin välissä tekemään penkkipunnerrusta idealla, että mahdollisimman nopeasti 20 toistoa.

Penkkipunnerrus
1 x 20 x 20kg
3 x 20 x 30kg

Viimeisiin sarjoihin yhdistin askelkyykyn vapaalla tangolla

Askelkyykky
4 x 8 / puoli x 40kg

Mukaan sekoitin ylätaljaa myötäotteella

Ylätalja
1 x 10 x 37,5kg
3 x 8 x 40kg

Ja loppuun yhdistin sarjojen väliin vatsalihasrutistuksia ja hooveria.

Näin. Koko kroppa läpikäytynä ja kun yhdistää sarjojen väliin ylä- ja alakroppaa - säästää aikaa! ;)

Ja salin jälkeen piti tietenkin mennä vähän herkuttelemaan perjantain kunniaksi. Ei kuitenkaan joulukinkkua, mutta jotain sinne päin! ;)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

5 minuutin ale-shoppailut

Kävelin tiistaina Torikeskukseen vetämään omia tuntejani. Väinönkadulla minua vastaan käveli useita shoppailijoita. Ale-kylttejä oli jokaisen ohittamani liikkeen edustalla. Samalla mietin, että vau, oonpa saanut säästettyä itseni hienosti ALE-shoppailuilta... Jep..

Noh, tänään lounastauolla ajattelin vain käveleväni Stadiumin läpi... Periaatteessa se melkein pitikin paikkansa, mutta siihen se hieno suunnitelma päättyikin. Onneksi olin kuitenkin ruokatunnilla, joten aika oli hyvin rajallinen.

Nappailin nopeasti pari kivannäköistä vaatetta matkaan, smalltalkit kassalla olleen työntekijän kanssa ja kassan kautta 40 euroa köyhempänä ulos ja kaikki tämä vain 5 minuutissa! :)

Positiivinen yllätys oli, että 148,8 euron sijaan maksoinkin vain sen 40e! Joskus 5 minuuttiakin riittää hyviin löytöihin! :)

Nike-merkkinen juoksutakki

 Soc-merkkinen toppi ja huppari

Vähän pinkkipainotteista jälleen! :D

Hölököti-lenkille

Pienen pieni mainostus tähän alkuun. Eli Kuntomaailmalla on avoimet ovet 18.1.2014 kaikille jyväskyläläisille naisille. Menkää / tulkaa sinne! :)

Mutta itse asiaan. Oon nyt pikkuhiljaa alkanut lämmitellä juoksuintoani. Perjantaina 3.1. kävin tekemässä 3km:n ja eilen tein saman lenkin hyvin hitaasti hölöketellen. Tarkoitus on kasvattaa ihan peruskuntoani ja samalla tulee liikutettua myös koiria. :)

Oli ihana vetää ihan tavalliset Asics-juoksulenkkarit jalkaan ja lähteä juuri passeliin, ehkä vähän kosteaan keliin lenkkeilemään, vailla ilman mitään tavoitteita ja tuloksia. En aio tänä keväänä tavoitella mitään isompaa, kuten puolimaratonia, vaan mennään viikko viikolta fiiliksen mukaan ja katsotaan, minne tämä innostus mua vie! Tarkoitus on nyt kuitenkin päästä ainakin kerta viikkoon käydä hölkyttelemässä koirien kanssa jonkinlainen lenkki :) Ihanaa! :)

Millainen on hyvä ryhmäliikuntaohjaaja?

Kävin tässä viikon aikana sellaiset mäet ja alamäet ryhmäliikuntaohjaajana, että se sai minut miettimään, että millainen on hyvä ryhmäliikuntaohjaaja ja onko minusta sellaiseksi?

Tämä teksti nyt on ihan täysin mielivaltaisesti kirjoitettu omasta näkemyksestä, millainen mun mielestäni on hyvä ryhmäliikuntaohjaaja ja millaiseksi minäkin haluaisin tulla vielä joskus.

- avoin
Ryhmäliikuntaohjaajana pitää pystyä katsomaan jumppaan tulleita asiakkaita. Inhoan sellaisia ohjaajia, jotka tulee saliin ja katselee lattiaan ja kääntää vaan selän jumppaajille puhumatta heille mitään. Tällaiselta ohjaajalta, joka on avoin, pystyy asiakkaat helpommin mennä juttelemaan tunnin jälkeen heitä askarruttavista asioista ym. :)

- aikaa ennen ja jälkeen tunnin
Tämä liippaa mielestäni tuohon edelliseenkin kohtaan. Nimittäin mun mielestä on hyvä ohjaaja, joka jotenkin ennen tuntia ottaa jokaisen asiakkaan huomioon. Meillä tämä on ratkaistu niin, että ohjaajat kerää tuntilaput asiakkailta ennen tuntia ja itsekin pyrin katsomaan kaikkia asiakkaita tässä vaiheessa silmiin ja sanomaan jotain. Tunnin jälkeen ohjaajan on hyvä jäädä kytikselle, jos joku haluaa jutella tai muuta, eikä rynnätä sterkoille sulkemaan laitteita. Tottakai on ymmärrettävää, että jos toinen ryhmä puskee päälle, niin on hankalaa jäädä juttelemaan saliin, mutta sitten voi pyytää odottamaan asiakkaita ulkopuolella, jos on jotain kysyttävää. :) Itse yritän pyrkiä siihen, että päivän viimeisten tuntien päätyttyä alan vasta sitten sammuttelemaan laitteita sen jälkeen, kun kaikki on poistunut salista.

- ohjaaja on läsnä
Musta on ilo olla sellaisen ohjaajan tunnilla, joka selkeästi on tunnilla läsnä jo ennen tunnin alkua ja siitä tunnin viimeisiin sekunteihin, eikä ajattele esim. kauppaostoksia. Kyllä ohjaajasta näkee, jos silmissä on tyhjä katse, ilman että kukaan olisi kotona.

- ohjaaja ohjeistaa selkeästi
Ohjaaja päästää suustaan vain sen, mikä on tarpeellista ja puhuu selkeällä äänellä. Eli tarkoitan, että ohjeita saattaa tulla enemmän kuin asiakkaat pystyy sisäistään. Ja ohjeet ovat aivan ylimalkaisia, jolloin tärkeimmät pointit katoaa. Itse tiedän, että mulla on tässä paaaaaljon petrattavaa. Olen monesti ylikoutsaava ja hölötän ihan liikaa kaikkea, jolloin asiakkaat ei enää jaksa kuunnella mitään, mitä sanon. Äänensävynkin kanssa mulla on harjoittelemista. Combatissa olen ehkä pikkuhiljaa alkanut löytään mun henkilökohtaisen balancen, mutta attackissa on vielä paljon töitä edessä.

- ohjaaja osaa koreografian
Koreo pitäisi erityisesti LM-tunneilla osata 100%, koska on niitäkin asiakkaita, jotka osaa ohjelman paremmin kuin hyvin. Palaan tähän kohta... :)

- sopiva ennakointi
Mielestäni hyvä ohjaaja on sellainen, joka kertoo ohjeet juuri sopivasti n. 4 tahtia ennen, ei liian aikaisin, mutta ei missään nimessä liian myöhään. Hyvä ennakointi pelastaa tunnista paljon, sillä ensikertalaisetkin pysyvät paremmin mukana.

- hyvä lajisanasto
Lajista riippuen oikeiden termien käyttö ja tehostesanojen käyttö oikeissa tilanteissa. Ts. BC-tunnilla käytetään taistelusanastoa, esim. verbit runttaa, iske ja tirvaise, tsemppisanat kovempaa, älä luovuta, viimeinen erä jne. Kun taas esim attackissa käytettäviä huudahduksia: ylemmäs, atleettisemmin, tiukemmat kädet, viimeinen 100 metriä jäljellä, jne! :)

- huomioi asiakkaansa
Hyvä ohjaaja huomioi asiakkaansa tunnin aikana jollain tavalla. Tämä on tietenkin vaikeampaa, jos tunnilla on n. 30-50, mutta silloinkin pitäisi yrittää huomioida jokainen asiakas jossain vaiheessa katsekontaktilla. Henkilökohtaiset ohjeet, korjaukset ja positiiviset palautteetkin on aina ihania asiakkaan asemassa ollessa. Näitä pitäisi viljellä vielä lisää ja haluaisin oppia vielä enempi meidänkin asiakkaitten nimiä ja kehua nimiä käyttäen. Se on mun mielestä niin ihanaa, kun jatkiksissa tai muissa sellaisissa saa nimettyä palautetta. :)

- osaa olla huumorintajuinen ja heittäytyä siihen, mitä tekee
Tämä on sellainen, mitä ei välttämättä koskaan opi, ja joillain se on luonnonlahjakkuus. Joillain vain on sana hallussa tilanteessa kuin tilanteessa :)



Syy, miksi tätä asiaa lähdin tosiaan pohtimaan oli se, että sunnuntaina Bodyattackissa mulla oli sellainen olo lähes koko tunnin, että mitä mä teen täällä. 3.kpl:ssa unohdin koreon aivan totaalisesti, olin ihan hukassa tunnin ja tuntui, ettei mistään tullut mitään. Mikään mun hyvän ohjaajan listasta ei varmaan täyttynyt.

Onneksi oli kollega tunnilla, jolle sai heti asiasta purkaa, ja niin pääsin nollaan tilanteen ja niin päästiin vetään maanantain Bodycombat ja tiistain BC ja BA45 aivan puhtaalta pöydältä.

Vieläkin hävettää sunnuntain attack ja tunne, että jos pilasin jonkun fiiliksen attackista omalla ohjauksella, en varmaan pysty antaan sitä itselle anteeksi.


Muttamutta. On ollut tänään kroppa aika hellänä tuosta tammikuun kickstartista.  Erityisesti takamus, reidet joka lihakselta ja rintalihakset on ollut aika kovilla! Ei ehkä ihan paras tapa aloittaa kuntoilua pitkästä aikaa ;) Eli älkää tehkö, niiku mä teen. :)

Ja kevennyksenä meidän juniorin omanlainen alavartalorentoutus. Otetaan alakroppa pois! :)

Millainen on sun mielestä hyvä ryhmäliikuntatunnin ohjaaja?? :)

Miten saada nuoria liikkumaan?



Ehkä hienoin leikkikenttä ikini!



Oon jo jonkin aikaa pohtinut, miten nykyajan nuoret saa liikkumaan. Ei varmaan ihan helpoin tehtävä, jos nuori / lapsi haluaa vain ja ainoastaan pelailla pelejä, rakentaa jotain pikkuhärveleitä.

Itse penskana innostuin juoksemaan isoveljen kanssa ja oikeastaan jopa yläasteelle asti se riitti mulle. Tämän jälkeen rupesin pikkuhiljaa käymään ryhmäliikuntatunneilla ja jossain vaiheessa liityin tanssilliseen cheerleader-ryhmään.. Jos kuitenkin miettii nykyajan 5-7 -luokkalaisia, niin haluaako ne lähteä juoksemaan peltoaukealle 5-8km lenkkiä suoraa asfalttitietä eestaas... ei välttämättä..

Sastamala on kuitenkin vienyt asian eteenpäin ja rakennuttanut hienon "leikkikentän" vähän isommille lapsille! :) Itsekin piti käydä jo vähän testaamassa otteita kiipeilyseinällä, mutta kylmä tuuli ja huonot kengät eivät olleet paras yhdistelmä kiipeilyseinälle. Ensi kesänä on kuitenkin hyödynnettävä porukoille mentäessä tätäkin mahdollisuutta. Suorakulmiot häkkyrät on kuulemma penkkejä ja saavat vielä laudat päälleen ja pyöreä metalliaitaus on pelikenttä, johon tulee maalit. Hö. Toivoin, että se olisi ollut pienten taaperoitten leikkikenttä, jonne ne voisi laittaa juoksemaan ympyrää siksi aikaa, kun äiti ja isä käy vähän leikkimässä seinällä ja parkourhäkkyrällä ;)

Heh! Noh, eihän sitä tiedä, miten innostunut meidän pikku-L on jo ensi vuonna kiipeilystä ym! :)

2014, toivottavasti entistä parempi!

Olin jo harkinnut kuoppaavani tämän blogin pelkkien sairastelukertomusten jatkuessa tekstistä toiseen... Ei nimittäin loppuvuosi mennyt hirmuisesti edellisiä kuukausia poiketen, vaan flunssaa, nenänvuotoa ja limaa kurkussa oli ja on tälläkin hetkellä.

Sisulla kävin vetämässä parit bodycombatit ja yhden bodyattackin ennen joulua, mutta sen jälkeen olen pääsääntöisesti vain ollut. Tämä tarkoittaa äärettömän paljon huonompaa kuntoa ja kiloja :( Kerran kävin työterveydessäkin pyörähtämässä, mutta se oli TÄYSIN! hyödytön keikka. Sain vain tietää, miten flunssa profiloidaan ym... hohhoijaa. No, kehotti tuo lääkäri kuitenkin varaamaan omalääkärille yli 40 minuutin ajan, mikä onkin sitten 13.1. En tiedä, aletaanko tutkia astmaa, allergiaa vai mitä, mutta jokin tässä mättää.

Noh. Vuosi 2013 oli elokuusta lähtien juurikin tuota, sairastelua toisen sairauden perään. Onneksi näin jälkeenpäin voin todeta, että mahtui vuoteen jotain positiivistakin! Hiihdin enemmän kuin koskaan elämässäni ja kävin Bodyattack-peruskoulutuksen... Mutta siinä ne melkein sitten olikin...

Nyt vaihtui kuitenkin vuosi, ja niin kuin ystäväni Facebookissa totesikin 13 on epäonnen luku, joten vuodesta 2014 tulee parempi!

Toivon siispä itsekin tästä tulevasta vuodesta parempaa teille lukijoille sekä itsekkäästi myös itselleni! :)
En aseta vuodelle 2014 oikeastaan mitään tavoitteita, haluan vain terveyden takaisin!
Mutta mielelläni kuulisin teittekö te lukijat uudenvuodenlupauksia? :)

Hyvää uutta vuotta ja yritän tosissaan petrata tässä postailussa jälleen! :)

meidän pieni-suuri-mies <3

 Ps. sain ihkaoman järkkärin joululahjaksi, joten ehkäpä tulevaisuudessa myös kuvien laatu paranisi :)

Pikkuhiljaa uuteen nousuun

5 viikkoa saikkua, lähes täysin liikkumatta.

Pikkuhiljaa alkaa flunssat oleen taltutettu (tosin räkäisestä kurkusta ja nenästä joudun ehkä käymään juttelemassa, oisko kyseessä astmaa / allergiaa... )

Tiistaina kävin aloittelemassa palaamaan ohjausten pariin vetämällä bodycombatin & -attackin. Ei ehkä paras tapa aloittaa liikuntaa pitkän tauon jälkeen! :D
Jokaikinen lihas oli seuraavana päivänä kipee, ihan jokainen.

Perjantaina lähdettiin kollegani kanssa ajeleen Tampereelle kohti Gogo:ta ja bodyattackin jatkokoulutuksia. Tiina Vainio, tuo ihanan valloittava persoona veti tunnin ihanan pirteästi. Ja sai varmaan kaikki hyvälle päälle. Yllättävän hyvin jaksoi vetää treenit sillä toisella puolella, kun ei tarvinnut puhua. Ainoastaan jalkojen lihakset oli AIVAN hapoilla. Ohjelma oli oikein kivan oloinen, ja jotain uuttakin oli sinne saatu, nimittäin 3-ulotteinen alkulämppä, jonka tarkoitus on pitää sykkeitä alempana, ja silti saada hyvä lämpö kehiin. :)

Viikon päätti bodyattack.

Huh! Ei oo helppoo, ei. Mutta uuteen nousuun on taas lähdettävä. Sydänultrakin oli tänään ja hyvältä näytti. :)

Voisi kuvitella, että mun kohdalla olisi riittänyt

... Mutta EI!

Torstaina kerkisin käymään vielä vetämässä Bodyattackin. Kaikenmoisen sähläyksen jälkeen (parkkimaksut ja maksamatta jääneet minuutit, juokseminen viimeisillä minuuteilla Torikeskukseen yms kivaa) pääsin vielä vetämään tunnin (enkä onnekseni saanut parkkisakkoa).

Kävin vielä vetämässä koiratreenejä attackin jälkeen. Illalla olin aivan jäässä, eikä autoni lämmitin enää pelittänyt, joten takamuksen lämmitin täysillä ajelin kotiin.

Kotona mittasin kuumeeksi 39,4. TAAS! Noh, ei muuta kuin kuumaan suihkuun ja kolme kerrosta vaatteita niskaan. Onni on muuten uudet angoravillapolvisukat!

Noh, aamulla vielä päätin lähteä töihin, kun olo oli ihan ookoo. Varasin kuitenkin heti ajan työterveyteen.

Työterveydessä minut otettiin melko vakavasti. Olihan se jo kolmas kerta hyvin lyhyen ajan sisään, kun olin sairas. Sydäntäni kuunnellessa lääkäri sanoi kuulleensa sivuäänen ja kuunteli sen kolmeen otteeseen, minkä jälkeen laittoi kiirreellisen lähetteen Keskussairaalaan. Lääkäri halusi poissulkea sydänläppätulehduksen.

Lähdin töistä noutamaan pikkuviikaria Ällää hoidosta, napattiin kotoa eväät ja vaipat messiin ja ajeltiin Keskusairaalalle. Kaksi tuntia erilaisia testejä ja sain vihdoin onnekseni kuulla, että kyseessä on vaarattomampi kuumeen aiheuttanut sivuääni. Sain lähteä kotiin, mutta maanantaina piti käydä kuunteluttamassa uudelleen sydän käyrillä.

Noh, eilen sitten käytiin jatkotutkimuksissa ja sydämeni kuulosti ihan normaalilta. Lääkäri kuitenkin kehotti vielä olemaan liikkumatta viikon senkin jälkeen kun on terve.. Eli mitä tästä opimme.. Ei kannata mennä puolikuntoisena treenaamaan. Opinpa sen kantapään kautta.

Enpä ole pitkään aikaan pelännyt noin kovasti kuin odotellessa tuloksia. Kerkisiväthän he väläyttelemään jo vuodeosastoajatustakin ilmoille.. Hyih. Marraskuussa tosin täytyy vielä käydä sydänultrassa, en tosin tiedä, että miksi... ??

Loppu hyvin, onneks pääsin kotiin.


MUTTA ei siinä kaikki. Lauantaina illasta minulla alkoi kihelmöimään sormenpäitä ja sunnuntaina asia olikin aika selvä. Mulle oli tarttunut Ällän kautta enterorokko. Huoh. No, sekin vielä. Sormet oli kuin nokkospuskassa uitetut 247, jaloilla ei voinut kävellä paukuroitten takia ja kurkkua kirvelsi. Ja naamakin näytti kuin pahimmassa teini-iässä finniaikaan.. Se kipu oli aika hirvee!


Pliis, voisiko tää jo pikkuhiljaa riittää mulle??

Syysretkellä

Tänään käytiin jätkän ja koirien kanssa Halssilan Hiihtomaassa syysretkellä.. Mitään hirmuisen erikoista ei retkessä ollut, sillä kävelemme Hiihtomaahan vievällä purrarilla lähes päivittäin.

Olin varautunut siihen, ettei Hiihtomaassa ole puita, kiitos miekkoseni, joka käski varautua! :) Otin mukaan sekä tulentekovehkeet että kaasukeittimen. Vanhana eräjormana (NOT!) jouduin käymään kaasukeittimen käyttökoulutuksen etukäteen puhelimen välityksellä. Kun liekki saatiin aikaiseksi, niin ei kuin kamat kasaan ja retkelle. :)

Niinhän siinä sitten kävi, että retkikeittimeen saatiin varautua ja niin ne makkarat paistui pannullakin, lähes yhtä näppärästi. :)

Maanantaina kävin PranaYogassa HotYin-tunnilla. Huvittavaa oli, että paikalla olleet miehetkin (4kpl) olivat joustavampia kuin minä. Tuo on vaan ihan pakko pitää itsellä ohjelmistossa, kun eipä tuota omaa huoltoa muuten tulisi tehtyä! :(

Eilen kävin vetämässä Bodycombatin (opastuksineen) ja Bodyattackin. Mä oon jossain sumussa tällä hetkellä noitten tuntieni kanssa ja pelkään, että asiakkaille jää paska maku tunnista, kun ei saa nipistettyä itsestään edes sitä 100%.. :( Kunpa saisin pian öisin lepoa ja kunpa lihakset pääsisi palautumaan joskus ja kunpa tuo kunto kasvaisi vaan tuosta nopeasti takaisin... ÄÄH!!!

Tänään otan kaikin puolin rennosti ja toivon, että poitsu vihdoin nukkuisi yöllä edes jotenkin!

Koomassa

Huhhuh, että on ihan oikeasti jaksaminen välillä koetuksella, kun yrittää yhdistää perheen, työn, ryhmäliikuntatunnit ja koiraharrastukset samaan elämään. Viikonloppuna se oikein pamahti silmille.

Poika nukkui kovin huonosti viikonlopun yöt (johtuen sunnuntaina puhjenneesta 40-asteen kuumeesta, mahd. enterorokkoa), lauantaina painoin 10 tunnin työvuoron, minkä lopuksi menin tekemään salitreenin, sunnuntaina 8h työvuoro + bodyattack.


Lauantain salitreenikin meni vähän väkisin vääntämällä, mutta halusin mennä löysästä olosta huolimatta.

Lämmittelyt kepillä 5-7min

Penkki (rintalihkaset)
1 x 15 x 20kg
4 x 15 x 27,5kg (nopeaan tahtiin)

Ylätalja (yläselkä)
1 x 10 x 35kg
3 x 10 x 40kg

Pystypunnerrus (hartijat)
1 x 10 x 7+7kg
3 x 8 x 9+9kg

Vatsat
kyynär-polvi 2 x 50 setti
ylävartalon nosto 1 x 50
hooveri
jalkojen vienti ylhäältä lähelle lattiaa 2 x 15
ylävartalon nosto 1 x 20


Paukkuja ei meinannut enää millään riittää sunnuntain bodyattackiin ja ainakin itselle jäi tosi huono maku omasta tekemisestä ja tsemppaamisesta. En tiedä, välittyikö tämä asiakkaille.

Sekin vei vähän fiilistä tunnin vedolta, että kun tunti ei ole vielä lähtenyt asiakkaiden parissa pyörimään odotetulla tavalla, niin alkaneen syyslomaviikon takia tunnilla oli vain kuusi.. Itse ainakin ihan hirmuisesti vielä lisäpotkua, jos sali on täynnä.

Itseä ainakin ottaa päähän tällaiset ohjaukset, eikä minun mielestäni tällaisia saisi tulla. Mutta. Me ohjaajatkin ollaan tosiasiassa ihmisiä ja meilläkin on välillä vähän rankempia jaksoja.

Nyt maanantai-aamuna olo on aivan hirveä, kun lihakset ei vaan yksinkertaisesti kerkiä palautumaan, kun öisin ei saa nukuttua pikkuherran heräillessä tunnin välein. Ihan hakattu fiilis.

Onneksi pääsee rentoutuun illalla hotyin-tunnille! (toivottavasti en taas nukahda tunnille :D)

Sunnuntain bodyattac-asu: kengät Nike, sukat Crivit, shortsit ja toppi Nike

Nollittelupäivämusaa

Jos on päivä, jolloin ei halua tehdä muuta kuin maksimissaan venytellä, niin:

Jay Z feat Rihanna - Run this town

Kanye West feat Rihanna feat Kid Cudi - All of the Lights

Eminem feat Rihanna - Love the way you lie

Rihanna - Russian Roulette

T.I feat Eminem feat Kanye West - Creatures Lie Here

Miley Cyrus - Wrecking Ball

Redrama feat AJ - Clouds

Jos joutuu joskus alottaan alusta...

...niin sit sitä vaan joutuu. Tiistain BC+BA-setti oli aikaslailla raskaan oloinen itselle. Taistelin kuitenkin loppuun asti, ja vaikka hetkittäin en varmastikaan selvinnyt kaikista kohdista kuin parhaimmat ohjaajat selviäis (kuten kerähypyt, combatin saksipolvihypyt), niin loppuun asti päästiin.

Joskus tuntuu, että lajissa kuin lajissa, harrastajan pitää päästä maaliin voittajana, jotain kokemusta rikkaampana ym. Ja jos aloittaa jonkun uuden lajin / käy uudella tunnin, niin sekin laji pitäisi heti olla hanskassa, ja jos ei jaksa samoilla sykkeillä painaa sykehuiput, niin sitten sinne tunnillehan ei enää tulla uudestaan, koska se vaan ei ollut yhtään mun juttu, liian raskas.

Mutta yllätysyllätys, kaikki lähtee joskus tyhjältä pöydältä, esim. urheiluvamman takia, sairauden, tai synnytyksen jälkeen.. Tai sitten ei vaan ole koskaan urheillut. Mutta se vaatii sen, että tajuaa, että tämä alku on vaan taisteltava läpi, ja jossain vaiheessa se helpottaa.

Ei ollut viime vuonna kesä-heinäkuussa helppoa, kun aloitin Ällän syntymän jälkeen uudelleen urheilemaan. Lihakset oli joka kerta kuin hakatut, mutta siitä selvisi, kun aloitti maltilla. :)

Eilen mun lihakset olivat jälleen niin jumissa, että tyhy-päivillä meinasi illalla ihan ärsyttään, kun ei voinut istua rennosti, tai edes hengittään. Aamusta jo työkavereille heitin läpällä, että mä vihaan urheilua, kun siitä tulee vaan kipeeksi. Mutta hei, tätä se vaan on, kaikilla, jossain vaiheessa. Ja se on se kokonaiskuva, mikä itseni saa jatkamaan sen alun vaikean osan läpi. Pitää osata nähdä, mitä niillä joskus raskaalta tuntuvillakin treeneillä jossain vaiheessa saavuttaa. Mä ainakin uskon, että jossain vaiheessa, kun sinnittelen, hengitys- ja verenkiertoelimistöni toimivat nopeammin, ja sitä kautta vedän taas asiakkaille 120% treenin menemään. :)

Ehkä tämä oli osaksi tsemppipuhe itselleni, mutta uskon, että erityisesti niille, jotka ovat paljon liikkumatta, ja päättävät aloittaa sen kuntoremontin, mutta nopeasti luovuttavatkin, kun ei vaan pysty. Liian monesti se hyvä kunto / hyvä kroppa pitäisi saada aikaan kuukaudessa, ja kun se ei toteudu, luovutetaan.

Never give up! Se alku on vaan taisteltava! :)

Ja vähän tsemppikuvia  ;)

Jos mä oon joskus päässyt näihin pisteisiin, niin kuka tahansa muukin pääsee! :)

Tankoilukuvasta tuli mieleen, että ai, että kun osaan jo kuvitella, miten kivuliasta olis taas 5kk jälkeen mennä tangolle, mutta olis se sen arvoista, jos vaan saisin jostain 10h lisää tunteja päivään. :) Ehkä taas jonain päivänä! :)

Kadonnut

Kadonnut Jenny, kadonnut motivaatio.

Mistä etsiä???

Niin siinä vaan kävi, että lanseerauspäivä tuli. Olo oli melko kehno, enkä uskaltanut kuumemittaria käyttää, sillä se olisi saattanut näyttää lukemia, mutta halusin vain kovasti mennä vetämään lanseeraukset.. Selvisin kahdesta tunnista, vaikka välillä vähän yskittikin.

Seuraavana aamuna menin käymään työterveydessä ja tuloksena oli poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdus. Eli joo.. semmottiis... Antibioottikuurihan siitä napsahti.

Väliin jäi torstain bodyattack, sunnuntain ba ja kiiinteytys, tiistain bc ja ba. Mutta vihdoin sunnuntaina uskaltauduin vetämään bodyattackin, kun pahin limaolo oli jo ohi.

Mun motivaatio on täysin kadoksissa kaikkee liikuntaa ja hyvää oloo kohtaan, kun mitään muuta ei ole osakseen saanut kuin sairastelua! :(

Ärsyttää, kun koko ajan on kipee ja saa viikkotolkulla olla saikulla, ja kun on osittaisella hoitovapaalla, niin ihan oikeasti se raha tulisi tarpeen...

Nyt sitten pikkuhiljaa rakentelen taas kuntoa pohjalukemista eteenpäin. Samalla taidan alkaa etsiä uutta motivaatiota tekemiseen..


Argh. Tää syksy on persuuksista. :(

Uudet ohjelmat

Viime viikonloppuna olin vähän känkkäränkkä marathonista, mutta jo maanantaina tilanne oli aivan toinen. :)

Tiistaina pikkumiehellä nousi lämmöt, jep. Johan se yhden päivän kerkes töissä olemaankin. :( Tätä tämä päivähoidossa olevan kanssa sitten taitaa olla aika lailla?? Noh, niin se nuha tuli sitten taas mullekin, joten tämä viikko on taas puhuttu nasaalilla nenääänellä ja niistetty urakalla :( Mulla on yhtä huono vastustuskyky kuin lapsellani. Höh.

Perjantaina kuitenkin uskaltauduin menemään meidän salin ohjaajien Bodycombat-tekniikkatreeneihin ja kyllä kannatti. Tuli paljon ahaa-elämyksiä katoista ja blogeista sekä hyppypolvesta. :) Suosittelen vetämään tekniikkatreenejä ohjaajien kesken! :)

Tänään kävin vetämässä Bodyattackin ja kiinteytyksen, koska olo oli jo sen verta hyvä. Mutta tunnin jälkeen paleli, vaikkei lämpöä ollutkaan. Nyt sormet ja varpaat ristiin, että pysyn terveenä tiistaina, kun meillä lanseerataan uudet ohjelmat combatissa ja attackissa, joten sillon tarttis olla täysissä kuoseissa! :)


Mutta jotta saadaan vähän fiilistä uusista ohjelmista, niin tässä vähän fiilistelykuvia! ;)

Hyvät treenit, parempi mieli. :)

Katkeruuden päivä

Niin se sitten oli ja meni - Finlandia-marathon -viikonloppu. Ja ei, en osallistunut. Mieheni lähti torstaina suoraan töistä ajelemaan 4-tietä pohjoiseen ja minä jäin kotiin kaksin Ällän kanssa.

Perjantaina heräsin varttia vaille 7, vedin aamupalan, kunnostauduin työluukkiin, puin Ällän, käytin rattaiden kanssa koirat lenkillä, heitin Ällän hoitoon ja suuntasin töihin.

Töissä minua odotti työttömäksi jääneen henkilön työpiste, jossa oli vielä hänen papereitaan. Miten surullista, mutta kun rahaa ei ole, niin sitä ei ole.. :(  Kun pääsin pikkuhiljaa kotiutumaan pisteeseeni, aloin availla konettani, joka olikin sitten kuin rubiikin kuution mysteeri. Onnistuin kuitenkin. Sähköpostini olikin sitten aivan eri juttu - 1065 saapunutta sähköpostia, jes! :D Niitä sitten lukiessa sujui työpäivä melko rattoisasti, tai no tein mä melkein 20 minuutina ajan oikeita töitäkin. ;)

Lopuksi kävin tekemässä lyhkäisen salitreenin: maastavetoo, kulmasoutua ja vatsalihaksia.

Maastaveto 1 x 10 x 40kg, 4 x 8 x 50kg
Kulmasoutu tangolla (toinen pää maassa) 1 x 10 x 35kg, 3 x 8 x 50kg
Vatsarutistukset (linkkuveitset polvet koukussa) 4 x 15
Sivuvatsat 2 x 15 / puoli
Hooverit + painonsiirrot eteen taa x 10 rauhallista

Salin jälkeen nopeasti nappasin Ällän hoidosta ja ilokseni sain kuulla, että päivä oli sujunut jo paremmin kuin torstain todella huonosti mennyt päivä. Ja illalla ei tehty mitään muuta kuin nautiskeltiin ulkoilusta ja vaan oltiin möllötettiin.

Katkeruuden päivä:

Lauantai koitti. Kävin "kuuntelemassa" koiran treenausjuttuja Ällän kanssa päikkäreitten jälkeen. Noh, ei siitä mitään tullut, kun mies halusi kiivetä puomia pitkin ja ryömiä putkiin ja syödä kaikki seuran keksit ja koemaistaa omenat. Ajeltiin kotiin rantaraitin vieressä olevaa motaria pitkin ja ai että kun tulin surulliseksi, kun näin kaikki ne juoksijat rantaraitilla. Munkin ois pitänyt olla siellä. Nojoo. En ole katkera miehelle, että lähti Lappiin, vaan ennemminkin omalle kunnolle, kun mun piti tulla pitkään flunssaa, juuri elokuun lopussa ja enhän mä oikeasti olisi voinut vielä juosta mitään puolimarathonia, ihan oikeesti! Enkä kyllä usko mun nilkkojen ja polvien tänä vuonna kestäneen asfalttijuoksua noin pitkään. Tämä vaan on niin tuuria.

Ens vuonna sitten. Mä niin juoksen vielä sen puolimarathonin. Ens vuonna aion myös huollattaa kunnolla mun nivelet, niin en saa hajotettua mitään tuolla juoksulla. Ja kunnon lenkkarit pitää ostaa! Ehkä ois tehtävä ens kevään puolella taas brittien suuntaan tilausta. :)

Katsellessani juoksijoita tuli itsellekin hirveä tarve päästä juoksemaan. Mentiin kotiin, vaihdoin Ällän vaipan kuivaan, nappasin koirat remmiin, lykkäsin Ällän juoksurattaisiin ja sitten mentiin. Juostiin kohti Rauhanlahden voimalaitosta ja rantaraittia. Matkaa tuonne tuli 3,6 km ja vielä juuri ennen kuin päästiin perille, näimme vielä kahden naisen hölkkäävän viimeistä kierrostaan. Rantaraitin viereen päästyämme tajusin meidän olevan ihan myöhässä. Noh, nähtiin me jotain. Vanhemman miehen kävelemässä väsyneenä. Ehkä hän oli mennyt jo marathonajoista ohi, mutta sitkeästi oli yrittänyt!
Paikalla syötiin banaani ja juotiin pillimehu ja juostiin kotiin.

innokas kannustaja (tai ainakin olisi ollut)

Sunnuntaina aloitettiin aamu pitkällä lenkillä koirien kanssa ja palauteltiin vähän kroppaa edellisten päivien treeneistä. Lenkin jälkeen lähdettiin Paviljongille, missä oli jotkut syysmarkkinat. Paljon kaikenlaista, mutta mä ostin vaan lisäaineetonta salaatinkastiketta ja lakua :)

Ihana päivä veljen ja hänen vaimonsa sekä perheen kesken. Syötiin vielä markkinoilla tuoretta loimulohta ihan vaan sellaisenaan, nam! :) Olipa hyvää! Ja kyllä muuten maistui Ällällekin!

Illasta jätin Ällän naapurille hoitoon, jonne L oli jäänyt oikein mielellään. Oli räkättänyt ja höpötellyt trampoliinilla ja kun oli tullut äitiä vähän ikävä, oli FB auttanut :D Onni on hyvät naapurit ja Facebook :D

Itse kävin vetämässä Bodyattackin ja kiinteytyksen. Ihana fiilis oli vetää kummatkin tunnit ja voi että miten mä nautinkaan. Mutta sitten olikin jo tuntien jälkeen kiire hakemaan kullanmuru hoidosta <3 :) 

Ihanan katkera viikonloppu, mutta selvisin siitä ja loppupeleissä en olis muuttanut siitä kuitenkaan mitään! Ens vuonna sitten! ;)

Treeni vaihtui ohjaukseen

Aamulla selailin Facebookin etusivua ja bongasin sieltä tuttuni linkittämän Lidl-mainoksen juoksuvaatteista. Olin kerinnyt jo heittämään Ällän harjoitteluhoitoon päiväkodille (mikä nyt ei ollut mennyt ihan hirveen hyvin tänään :( ), joten mulla oli vaan ja ainoastaan omaa aikaa viitisen tuntia.

Päätin suunnata Lidliin tarkastamaan tarjonnan. Juoksuhousut jätin suosiolla koriin, sillä kotoa löytyi jo vanhemmat hyvin samankaltaiset. Sen sijaan mukaan lähti juoksuhanskat, juoksupaita (kätevä myös koiraharrastuksissa) ja juoksusukat. Ja jokin ihme pellavaravinnepussi :D Mua alkoi niin kovin huvittamaan paketin teksti, niin olihan se pakko ostaa ihan vaikka vaan huvin vuoksi :D

 Hanskoissa pitäisi olla sormenpäissä läpyskät, joilla toimii älypuhelimetkin, ja niin vaan kävi, että se toimi!! :D

onko muille tällainen tuote tuttu?

Lidlistä suuntasin Torikeskukseen tarkoituksena mennä Karon Bodycombatiin treenaamaan. Tullessani paikalle 10.20 sain kuulla tunnin olevan peruttu.. Hämäännyin, mutta sitten tajusin, että voinhan mä vetää tunnin! Vastishenkilöt kävi houkuttelemassa salille siirtyneet jumpparit jumppasaliin ja mä menin hämääntyneenä vaihtamaan nopeasti vaatteita. Ja vain 10 minuutin päästä olin vetämässä tuntia. Ikinä en oo noin huonosti valmistautunut tuntiin ja aloittaminenkin oli hirveän vaikeaa..

Noh, treeni vaihtui ohjaukseen ja kyllä se Bodycombat on vaan edelleen niin ihanaa, vaikka pari viimeistä ohjelmista on jäänyt vähän äh-fiilis, mutta ainakin noiden miksausohjauksien jälkeen ihan viboissa! :D

Kotona vielä vähän fiilistelin uusia sukkia, jotka todellakin aion ottaa Bodyattackiin käyttöön!

 Eiks oo aika päheet?? :D

mutta nyt pitää siirtyä unille, nimittäin huomenna palaan töihin, ciao!

Yhden aikakauden päätös

Ja niin päättyi yksi aikakausi. Surullista, mutta elämä jatkuu - ainakin vähän erilaisena. L aloitti tänään läheisessä päiväkodissa. Ihan hirveää hoitouraa ei vielä kerinnyt tulemaan, kun L oli vasta 2,5 tunnin ajan opettelemassa hoidossa oloa ja huomenna 5,5 tunnin ajan, mutta alku sekin!

Olihan se vähän itkettänyt, kun äiti oli jättänyt vieraiden tätien kanssa, mutta sylittely ja autojen ihastelu oli auttanut. Ihana toisaalta, että tietää pikkumiehen pärjäävän ihan hyvin siellä!

Nimittäin perjantaina minä palaan töihin ja niin päättyy aikakausi kotiäitinä. 1v ja melkein 4kk olin kotona, joten pientä totettelemista vaatii töihin paluu, mutta eiköhän tuo jotenkin mene... ??

Yksi kysymys on yllätysyllätys pyörinyt aika monesti päässä: Millon siitä kerkisi kasvamaan noin iso? <3


Hoitopäivän jälkeen käytiin vähän rääppiäisherkuttelemassa siskolla ja sitten suunnattiin shoppailemaan Ällälle talvi- ja sadekamppeita. Nyt alkais pikkuhiljaa olemaan kaikki kunnossa, paitti että parit villasukat pitäisi kutoo ja toiseksi pitäis hommata jätkälle tossut, ehkä tällaiset starchildit...

Ja jos joku miettii, miten mun rahat riittää jumppavaatteisiin, niin jos jokin maksaa, niin lasten vaatteet!! :O Ihan törkeä "kilohinta"... Mutta mielummin maksan laadusta ja näin takaan lapselleni mukavat ulkoilut, kuin että poika joutuisi palelemaan / kastumaan. :)

pieni, urhea päiväkotilainen

Mutta itse asiaan. Olen mä kuntoillutkin. Jep! Eilen vedin Torikeskuksen päässä Bodycombatin 15min opastuksen (ja niin kuin aina mun valmennettavissa asioissa, höpöttelen niin, että aika ei koskaan riitä!) Mutta olipahan mahtavaa vetää tuota opastusta, kun jotkut pitkäänkin asiakkaina olleet saivat ahaa-elämyksiä :)

Sitten BC ja lopuksi BA! Aikamoinen setti taas!

Tänään menin piiiitkästä aikaa HotYin-tunnille. Siinä kireää takamustani venyttäessä (en tarkoita tiukkaa, vaan lihaskireyttä :D) ajattelin, että voi että, miksen käy täällä useammin! Ja toisen pakaran kohdalla Clare-ohjaajan ajastimen pirahtaessa ajatuksiin tuli vain, että EI VIELÄ!! :D Niiiiin mahtava tunti kerta kaikkiaan!!

Ostin sitten uuden 5 kerran kortin samalla kertaa. :) Ah, lisää näitä luksusihania "treenejä". Koskaan ei voi olla liian itsekäs, kun puhutaan omasta hyvinvoinnista! ;) Vaikka kyllä vähän tunnen huonoa omaa tuntoa, kun pikkumies jää miehen kanssa hoitoon, mutta onneks mulla on jatkossakin vain 2-3 työvuoroa viikossa. :)

Vinkki liukashiuksisille liikkujille

En jaksanut eilisiin postauksiin kirjoitella viikon treeneistä, mutta olihan niitä!! :)

Torstaina kävin vetämässä Annan sijaisena Bodyattackin, perjantaina palautteluhölkkälenkillä, eilen lauantaina ilmajoogassa ja tänään kävin vetämässä oman BA-tuntini. Pikkuhiljaa alkaa kunto taas kohentua, mutta punnerruksia ei vaan millään vielä jaksa vetää päkijöiltä! :/ Pikkuhiljaa?

Mutta mutta.. ilmajoogassa oli havaittavissa ihan TÖRKEETÄ kireyttä lonkankoukistajissa. Tuntui, että ihan yhden tunnin aikana veri alkoi ihan eri tavalla kiertään alaraajoissa. JE! En tiedä, mitä noille oikeesti pitäs alkaa tekeen, kun oon niin laiska venyttelijä, en kylläkään tiedä, aukeeko nää ihan perusvenyttelylläkään enää. Tuo ilmajooga on toisaalta aika hyvä tuohon hommaan, kun kangas "hieroo" kivasti kireyksiä pois. Että kaippa mä voisin nyt yrittää taas syksyllä keritä noillekin tunneille.

Ai että miten ihanaa oli mennä piiiitkän tauon jälkeen tuonne tunnille, loppurentoutuksessa maatessa kankaan sisällä tuli ihana flow-fiilis :)

Mutta asiaan: Näin kolmen päivän lyhythiuksisuuden perusteella (jo treenienkin kokemuksella) oon rakastunut.

Nyt ei oo kyse vaatteista tai kengistä, vaikka oon ihan fiiliksissä kyllä mun treenivaatteistakin, kun niitä on tullut AIKA PALJON hamstrattua tässä kesän aikana :D Ja juuri lauantaina hain taas pari kivaa "läpinäkyvää" toppia H&M:ltä.. (nyt kyllä lupaan vähän aikaa pitää taukoo :D)

Mutta siis joka tapauksessa. Oon löytänyt vihdoin hiuslenkit, jotka toimii lyhyisiin ja liukkaisiin hiuksiin! Yks syy, miksen halunnut leikata mun hiuksia lyhyiks, oli se, että mun hiukset ei pysynyt liikkuessa kiinni! Nuorena yläasteella mulla oli aika samanmittaiset hiukset, mutta ei näihin tepsinyt minkäänlainen kiinnityskeino. Nyt kuitenkin löysin maailman parhaat hiuslenkit jokin aika sitten Dermosililtä!!

Aivan ÜBERparhaita hiuslenkkejä ja suosittelen todella lämpimästi tilaamaan ja testaamaan, ja vaikka ihan pikkutyttöjenkin letteihin ;)

Ainut miinus on, että tällä hetkellä ei ole enää tarjolla näitä läpinäkyviä, joita itsellä on. Mutta ainakin noita ruskeita ja miksei nyt pinkkejäkin voisi tilata itselle varastoon :) KLIK

Hölkkälenkin, joogan ja BA-tunnin perusteella nää pysyy ainakin mun superliukkaissa hiuksissa hyvin :)

"Pienehkö" ulkonäkömuutos

Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle. Mutta kyseessä oli ulkonäöllisesti aika iso muutos, ainakin omaan silmään. 

Mua on pitkään haluttanut tehdä ulkonäölle radikaalia muutosta, ja joo mulle on tulossa aika suuri muutos jo siinä, että sain optikolta määräyksen silmälaseihin. -0,25 / silmä (vaikkakin oikea oli nolla, mutta kun oli shokissa, niin ei rentoutunut testeissä, joten joutui määräämään miinusta) ja hajataittoo.. Mulla on jo kauan ollut huono näkö, kun yrittää katsoa kauas, joten olen siristellyt. Tässäkin asiassa olen ollut saamaton, enkä mennyt ajoissa optikolle, vaikka aihetta olisi ollut jo 4 vuotta sitten näöntarkastukseen. Noh, nyt on sitten oikea silmä jossain shokissa, mistä syystä testeissä pumppasi ja teki hirveästi töitä, että sai selvää kirjaimista. Optikko oli jo helisemässä mun kanssa, mutta päätyi sitten lopulta määräämään miinusta silmään, vaikka näkö olisi ollut nolla. Joudutaan kuulemma kohta tekemään uusinta tarkistus, että mihin suuntaan tuo silmä alkaa menemään. 

Noh, n. 2 viikon sisällä mulla onkin sitten silmälasit. Ja ette arvaa, miten vaikeeta oli valita sankoja, kun ikinä ei oo ollut laseja.. Kaikki näytti yhtä hölmöltä mun päässä. Ja niin näyttää nämäkin, jotka valitsin.. kun vaan valmistuvat... 

Mutta mulle ei riittänyt tämä muutos.. Jotain muutakin oli saatava töiden alkamisen kunniaksi. 

Hehe... aika hauska katsoa tuota ennen ja jälkeen -kuvaa.. Hiuksista lähti sitten n. 40-50 cm :D että sellaista.. nyt on sitten vähän totuttelemista! Toisaalta olen todella helpottunut muutokseen, sillä hiukset on kevyet, helppo käsitellä, ei oo koko ajan takussa, tiellä ja jumissa, ei jää jumpissa kiinni hikisiin hartioihin ym. Paljon hyvin puolia siis! Ja mulla jos jollain kasvaa hiukset, aina saa olla värjäämässä..

Tällaisia pieniä muutoksia mulla tähän syksyyn! :D

Ihan kivat nää on, kun vaan tottuu :)

Virallisesti Bodyattack-ohjaaja!

Nyt se on virallista, olen bodyattack-ohjaaja! Lisenssivideo meni sähköisesti Les Millsille torstaina ja jo torstaina n. klo 16.45 sain tietää lisenssivideon menneen läpi. Nopeaa toimintaa ellen sanois!!

Tekniikassa oli vähän jotain pientä hiomista, mutta kyseessä oli todella pieniä käsien asentoja parissa liikkeessä sekä alavartalon lihaskunnossa oli vähän liikkeen suunnassa pientä parannettavaa. Ihanaa palautetta sain arvioitsijalta, vaikka kuvattu tunti oli todella tönkkö jännittämisen takia.

Palautetta tuli koutsaamisesta urheilukappaleissa. Sen arvasinkin! En osaa asennoitua valmentajan rooliin ja se on ja tulee olemaan minulle todella vaikeaa, mutta otan sen haasteena vastaan, että aion kehittyä myös siinä asiassa! Mietin, että olisi kiva jopa mennä katsomaan jonkun valmentajan joukkuetreenejä, ja hakea sieltä inspiraatiota tähän puoleen.

Mutta nyt voin sanoa rehellisesti olevani bodyattack-ohjaaja, toinen Les Mills lisenssi takataskussa. Jei!!

Elossa!

Flunssa selätetty! Tai no ainakin melkein. Sunnuntaina vedin Bodyattackin ja kiinteytyksen. Oli kuulkaa pikkuisen jännät paikat, kun kamera kuvasi mun ohjauksen. Eli kuvasin lisenssivideon, joka toivottavasti huomenna päätyy Les Millsille, kiitos veljelleni. :) Kiinteytyksessä meinasi lopussa ääni loppua, kun sen verta on vielä kurkku limainen.

Huvittavaa, miten jäykästi sitä ohjasikaan tunnin.. toivottavasti pääsisin läpi, vaikka kyllä siellä on paljon paljon hiomistakin! :) Bodycombat-videoo en koskaan uskaltanut katsoa alusta loppuun, vaikka oikeastihan video pitäisi katsoa. Jotenkin vaan oman itsensä katsominen hävetti niin paljon. Nyt olin asennoitunut, että ei se täydellinen ole, mutta videon katsominen kehittää ja löysin sieltä itsekin kehityksen kohteita (vaikka aionkin lähettää videon menemään..)


Eilen vedin sitten Bodycombat-opastuksen, BC- & BA-tunnin. Pikkaisen tuntui, että kuolema tulee attackissa ja jalat oli aaaivan hapoilla. Onni oli ylävartalon lihaskunto-osuus! Nyt vaan kasvattaan kuntoo ja kyllä sitten pikkuhiljaa! :)

Ja huomenna taas Bodyattack! Hih, kyllä kunto kasvaa, kohisten! :)


Sain loppuviikosta postin mukana mun ihanat löysäilykotivaatteet ja mun uuden lempipipon! :D Jos kaipaa täydellisiä kotihousuja, niin Me&I:n Magic Pantsit! Kannattaa tutustua! ;)

Mä niin ihastuin mun pääkallopipooni, että laitoin sen jopa Bodycombat-tunnille päähän! :D


Sain tänään käsiini Bodyattackin ja Bodycombatin uudet matskut. Les Mills suosii nykyään verkossa liikkuvaa materiaalia, koska haluavat säästää luontoa, mistä syystä jättävät materiaalien tuottamisen ja postittamisen pois. :) Ihan fiksua! Jokainen ohjaaja voi sitten ladata omat matskunsa LM:ltä ja biisit voi halutessaan polttaa levylle tai vaihtoehtoisesti soitattaa soittimilla tunneilla :)

Itse rupesinkin pohtimaan, että millaisen soittimen ostaisi? Kännykästä soittaminen on hankalaa, kun mun kännykkä on oikea akkusyöppö ja kahden tunnin biisien soittaminen ei varmasti tuu onnistuun mun samsungilla..

Mutta mitäs sitä sitten hommaisi? IPod? Nano vai shuffle? Jokin muu? Mä oon niin pihalla noista laitteista!

Mutta sitten itse ohjelmista, BA tulee oleen törkeeeen rankka, ainakin se äkkiseltään näytti siltä. Bodycombat-ohjelma ei ihan hirveästi aiheuttanut tunteita suuntaan tai toiseen, mutta hämmentävää on se, että combatissa tulee olemaan sama biisi kuin attackissa oli. Attackin musista tykkäsin, combatissa pikkuisen pisti harmittaan, että jälleen sellainen old school rokkibiisi muya thaissa, kun ne on niiiiiiin tylsiä! :(