Jos joutuu joskus alottaan alusta...

...niin sit sitä vaan joutuu. Tiistain BC+BA-setti oli aikaslailla raskaan oloinen itselle. Taistelin kuitenkin loppuun asti, ja vaikka hetkittäin en varmastikaan selvinnyt kaikista kohdista kuin parhaimmat ohjaajat selviäis (kuten kerähypyt, combatin saksipolvihypyt), niin loppuun asti päästiin.

Joskus tuntuu, että lajissa kuin lajissa, harrastajan pitää päästä maaliin voittajana, jotain kokemusta rikkaampana ym. Ja jos aloittaa jonkun uuden lajin / käy uudella tunnin, niin sekin laji pitäisi heti olla hanskassa, ja jos ei jaksa samoilla sykkeillä painaa sykehuiput, niin sitten sinne tunnillehan ei enää tulla uudestaan, koska se vaan ei ollut yhtään mun juttu, liian raskas.

Mutta yllätysyllätys, kaikki lähtee joskus tyhjältä pöydältä, esim. urheiluvamman takia, sairauden, tai synnytyksen jälkeen.. Tai sitten ei vaan ole koskaan urheillut. Mutta se vaatii sen, että tajuaa, että tämä alku on vaan taisteltava läpi, ja jossain vaiheessa se helpottaa.

Ei ollut viime vuonna kesä-heinäkuussa helppoa, kun aloitin Ällän syntymän jälkeen uudelleen urheilemaan. Lihakset oli joka kerta kuin hakatut, mutta siitä selvisi, kun aloitti maltilla. :)

Eilen mun lihakset olivat jälleen niin jumissa, että tyhy-päivillä meinasi illalla ihan ärsyttään, kun ei voinut istua rennosti, tai edes hengittään. Aamusta jo työkavereille heitin läpällä, että mä vihaan urheilua, kun siitä tulee vaan kipeeksi. Mutta hei, tätä se vaan on, kaikilla, jossain vaiheessa. Ja se on se kokonaiskuva, mikä itseni saa jatkamaan sen alun vaikean osan läpi. Pitää osata nähdä, mitä niillä joskus raskaalta tuntuvillakin treeneillä jossain vaiheessa saavuttaa. Mä ainakin uskon, että jossain vaiheessa, kun sinnittelen, hengitys- ja verenkiertoelimistöni toimivat nopeammin, ja sitä kautta vedän taas asiakkaille 120% treenin menemään. :)

Ehkä tämä oli osaksi tsemppipuhe itselleni, mutta uskon, että erityisesti niille, jotka ovat paljon liikkumatta, ja päättävät aloittaa sen kuntoremontin, mutta nopeasti luovuttavatkin, kun ei vaan pysty. Liian monesti se hyvä kunto / hyvä kroppa pitäisi saada aikaan kuukaudessa, ja kun se ei toteudu, luovutetaan.

Never give up! Se alku on vaan taisteltava! :)

Ja vähän tsemppikuvia  ;)

Jos mä oon joskus päässyt näihin pisteisiin, niin kuka tahansa muukin pääsee! :)

Tankoilukuvasta tuli mieleen, että ai, että kun osaan jo kuvitella, miten kivuliasta olis taas 5kk jälkeen mennä tangolle, mutta olis se sen arvoista, jos vaan saisin jostain 10h lisää tunteja päivään. :) Ehkä taas jonain päivänä! :)