Voisi kuvitella, että mun kohdalla olisi riittänyt

... Mutta EI!

Torstaina kerkisin käymään vielä vetämässä Bodyattackin. Kaikenmoisen sähläyksen jälkeen (parkkimaksut ja maksamatta jääneet minuutit, juokseminen viimeisillä minuuteilla Torikeskukseen yms kivaa) pääsin vielä vetämään tunnin (enkä onnekseni saanut parkkisakkoa).

Kävin vielä vetämässä koiratreenejä attackin jälkeen. Illalla olin aivan jäässä, eikä autoni lämmitin enää pelittänyt, joten takamuksen lämmitin täysillä ajelin kotiin.

Kotona mittasin kuumeeksi 39,4. TAAS! Noh, ei muuta kuin kuumaan suihkuun ja kolme kerrosta vaatteita niskaan. Onni on muuten uudet angoravillapolvisukat!

Noh, aamulla vielä päätin lähteä töihin, kun olo oli ihan ookoo. Varasin kuitenkin heti ajan työterveyteen.

Työterveydessä minut otettiin melko vakavasti. Olihan se jo kolmas kerta hyvin lyhyen ajan sisään, kun olin sairas. Sydäntäni kuunnellessa lääkäri sanoi kuulleensa sivuäänen ja kuunteli sen kolmeen otteeseen, minkä jälkeen laittoi kiirreellisen lähetteen Keskussairaalaan. Lääkäri halusi poissulkea sydänläppätulehduksen.

Lähdin töistä noutamaan pikkuviikaria Ällää hoidosta, napattiin kotoa eväät ja vaipat messiin ja ajeltiin Keskusairaalalle. Kaksi tuntia erilaisia testejä ja sain vihdoin onnekseni kuulla, että kyseessä on vaarattomampi kuumeen aiheuttanut sivuääni. Sain lähteä kotiin, mutta maanantaina piti käydä kuunteluttamassa uudelleen sydän käyrillä.

Noh, eilen sitten käytiin jatkotutkimuksissa ja sydämeni kuulosti ihan normaalilta. Lääkäri kuitenkin kehotti vielä olemaan liikkumatta viikon senkin jälkeen kun on terve.. Eli mitä tästä opimme.. Ei kannata mennä puolikuntoisena treenaamaan. Opinpa sen kantapään kautta.

Enpä ole pitkään aikaan pelännyt noin kovasti kuin odotellessa tuloksia. Kerkisiväthän he väläyttelemään jo vuodeosastoajatustakin ilmoille.. Hyih. Marraskuussa tosin täytyy vielä käydä sydänultrassa, en tosin tiedä, että miksi... ??

Loppu hyvin, onneks pääsin kotiin.


MUTTA ei siinä kaikki. Lauantaina illasta minulla alkoi kihelmöimään sormenpäitä ja sunnuntaina asia olikin aika selvä. Mulle oli tarttunut Ällän kautta enterorokko. Huoh. No, sekin vielä. Sormet oli kuin nokkospuskassa uitetut 247, jaloilla ei voinut kävellä paukuroitten takia ja kurkkua kirvelsi. Ja naamakin näytti kuin pahimmassa teini-iässä finniaikaan.. Se kipu oli aika hirvee!


Pliis, voisiko tää jo pikkuhiljaa riittää mulle??