Joka tapauksessa.. mulla oli viime viikolla huomattavasti kevyempi viikko kuin yleensä ja ehkä ihan tarkoituksellakin.. mutta kuinka ollakaan, kevyempi viikko näytti, miten väsynyt todellisuudessa olinkaan ja miten kuormittunut kroppani oli.. Johtunee ehkä näistä pikkumiehen jatkuvista yöheräilyistä, etten saa tarpeeksi lepoa, ja lihakset ei vaan yksinkertaisesti kerkiä palautua kovista treeneistä..
Mutta kun kroppa ja mieli vaativat lepoa, niin onhan sitä kuunneltava.. Varsinkin, kun lähestyvä LM-koulutus tulee olemaan äärimmäisen rankka, niin on pakko alkaa kerään voimia sinnekin.
Mua huvitti raskausaikana, kun ihmiset tulivat huolehtimaan, että osaanko liikkua turvallisesti ja lopettaa liikunnan tarpeeksi ajoissa. Kun mun mielestä hyvän urheilijan merkki on se, että osaa kuunnella elimistöään, ja erityisesti raskausaikana.. Mutta kuinka moni loppupeleissä kuunneltuaan ja havaittuaan panosten olevan vähissä osaa kuitenkaan ottaa rennosti, kun tarve tulee? Nyt minusta tuntuu, että osaanko sitä sitten edelleenkään?
Noh, jollain tapaa opin rennosti ottamisen raskausaikana ja osasin jättää combatin pois heti, kun se ei tuntunut hyvälle ja tehdä vain niitä asioita, jotka minulle sopi. Mutta kun kyse on vain itsestä, niin sitä tahtoo vetää jälleen elimistönsä äärirajoille, vaikka asian tiedostaakin. Eli edelleen harjoitellaan asennetta: "Kun ei jaksa, huvita, pysty - niin silloin jätetään tekemättä se treeni".. Eikä mun mielestä se ole laiskuutta vaan viisautta.
Itse näen laiskuuden ja levon erot sillä, että laiskana jättää treenit kerta toisensa väliin keksien tekosyitä, kun taas lepo on sitä, että elimistö vaatii sitä kehittyäkseen.
Mitäs mieltä te muut ootte, milloin treenien väliin jättäminen on teidän mielestä laiskuutta?
Mutta joka tapauksessa tämä tyttö ottaa iisimmin pari seuraavaa viikkoa rennommin ja treenaa ne "pakolliset" eli omat ohjattavat tunnit :)
Pahoitteluni tästä epäselvästä tekstistä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti