Ja lohtu, on mulle - että siellä on kaikki sulle

Pitkä, raskas viikko takana - ja vihdoin vapaa. Yhdellä vapaapäivällä mentiin kokonainen viikko ja erityisesti jo viikonloppuna huomasi, ettei meinannut enää jaksaa, ei sitten millään! Viikkoon mahtui paljon hyvääkin, mutta raskas se oli...

Eilen  olin vetämässä Bodyattack - low impact -tuntia.. Ideana oli tehdä samalla PR:ää Bodyattackille, kun kiinteytykselle etsittiin sijaista ja pitkien viikonlopputyötuntien ja Kuntomaailman illastamisen lisäksi ei hirveästi ehtinyt harjoitella vanhaa kiinteytystuntiakaan.

Matkalla tunnin ohjaukseen sain kuulla hirmuisen surullisia uutisia ja kyyneleet silmissä sinnittelin tunnin. Ei ollut happy-happy-joy-joy -meininkiä ja kaikki, minkä sain ulos itsestäni, tuntui omaan mieleen vain tekopirteydeltä. Asiakkaiden ansiosta tästäkin selvittiin loppuun asti. Jännä kuitenkin oli, että tuntui, että hiki pääsi virtaamaan enemmän kuin normaalilla attack-tunnilla. Outoa!?

Tämä on kulunut aika lailla kyyneliä valuttamalla ja kuuntelemalla Johanna Kurkelan "Prinsessalle" -kappaletta.

Pieni mies on kuitenkin pitänyt huolen, että äiti saa välillä hymyilläkin, on se sellainen pikkuinen pellehermanni. <3


<3

Ja vaikka päivään on mahtunut surua, niin oon taas tajunnut, miten sitä pitää  arvostaa kaikkea, mitä on ympärillä.

Tämä on mun rakas ilopillerini <3