Perintökalleudet

Oltiin tosiaan menneellä viikolla isännän kotikotona, kun yhtenä päivänä mies kaiveli kaappeja ja muisteli menneitä.

Laatikosta löytyi hänen vanhat nyrkkeilysiteensä, jotka olivat vieläkin yltäpäältä hien, rään ja veren peitossa. Iyh! Otin kuitenkin ilolla nämä perintökalleudet, kunhan ne vain käyvät ensin 60-asteen pesussa (ehkä pariinkin kertaan) ! :D

Perintökalleudet - vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä

Vielä alkuperäispussikin tallessa - 55 markkaa!! :D

Lauantaina ennen kotiinlähtöä kerkesin käymään vielä hiihtämässä. En nyt kokenut ihan hirveän suurta hiihdon ja liikkumisen riemua, sillä jotenkin suksi ei vaan kulkenut ja lisäksi kylmä pakkasyö ja edelliset lämpimät päivät olivat tehneet ladusta paikkapaikoin jäätävän liukkaat, eikä suksi meinannut millään pureutua pintaan. Kerran jopa onnistuin kaatumaan, mutta en onneksi kovassa vauhdissa. Erityisesti alamäet olivat jopa pelottavia laskea! No, selvisin hengissä ja 10km tuli jälleen suksiteltua, joten ihan hyvä reissuhan se sitten oli :)

Nyt on sitten 70km hiihdetty parin kuukauden aikana, mikä on kyllä huomattavasti enemmän kuin koskaan ennen. Saattaa olla, että tämän kevään hiihdot olikin sitten siinä, mutta toisaalta en poissulje vaihtoehtoa, että vielä käytäisiin Ällän kanssa vetämässä Hiihtomaassa yhdessä lenkkiä. Ensi talveksi asetan tavoitteeksi 100km! Katsotaan, miten sitten käy :)

Eilen sunnuntaina oli eka kokonainen kotipäivä yli viikkoon. Huh. Reissussa on kivaa olla, mutta kyllä koti vaan voittaa kaiken. :) Illalla kävin vetämässä bodycombatin ja coren. Oma ohjaus oli taas jotain ihan hirveää töksähtelyä ja alkoi taas ärsyttään, että minkä ihmeen takia sitä ees vetää noita tunteja, kun ei vaan osaa! :( Ehkä olen liian kriittinen itselleni tai sitten vain olen surkea, mutta tämä oli taas illan fiilis...

Noh, eiköhän tämä taas tästä...?