Muiden silmissä tylsä?

Olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut tätä blogin tulevaisuutta ja kohtaloa. Elämäni kun on ihan hirveän normaalia, eikä siihen kuulu mitään glamouria, dieettejä, kisasuunnitelmia ym. Olen huomannut, että fitness- ja laihdutusblogeja syntyy kuin sieniä sateella ja monilla on ihan hirveän kiinnostavia tarinoita ruokavalioista, treenikuvioista ennen kisakautta ja kuvia ennen ja jälkeen muutoken, ja tässä blogissa ei ole yksinkertaisesti juuri mitään.. 

Mun elämäni pyörii pienen 1-vuotiaan vandaalin, ryhmäliikuntatuntien, koirien ja joidenkin satunnaisten muiden harrastusten parissa. En juurikaan ole muuttunut muutaman vuoden aikana, ja eipä mulla juurikaan ole sellaista tarkoitustakaan, olen itseeni aika tyytyväinen juuri tällaisenä kuin olen. Toisaalta tämä on mielestäni melko mahtavaa, kun on menneisyydessä painiskellut ongelman, jos toisenkin kanssa omasta minä-kuvasta ja nyt se oman itsensä tuijottaminen peilistä ei ärsytä tai ahdista. 

Tottakai minussakin olisi kohtia, mistä hyvin moni ihminen maailmassa ajattelisi, että haluaisi nipistää sitä itteään, eli läskiä, pois, mutta minä oon päätynyt ratkaisuun, etten halua stressata omasta ulkonäöstäni. Maailmassa on paljon muutakin, minkä vuoksi murehtia kuin oma napa, joten mä keskityn niihin muihin tällä hetkellä, mm. omaan poikaani. Haluan ajatella, etten turhaan enää kiristele hampaita minkään dieettien vuoksi, sillä ainakin mulla kaikki herkuttomat dieetit kiristää vaan hermoja ihan tolkuttomasti. Haluan kuitenkin olla lapselleni paras mahdollinen äiti ja se tarkoittaa myös sitä, että olen terve ja elän terveellisesti. Syön pääsääntöisesti peruskotiruokaa, nauttien silloin tällöin vähän herkuistakin. 

Tiedän, että saisin monta kiloa pois ihan vain nipistämällä ruokavaliosta pois, mutta en näe syytä, miksi minun pitäisi se tehdä, jos olen tällaiseen itseeni tyytyväinen. Tiedän tasan tarkkaan, että voisin elää kurillista elämää ja suunnata vaikka fitness -kisoihin, mutta en näe syytä, että miksi niin tekisin. Olen onnellinen elämääni juuri tällaisenä kuin se on. 

Saan ihan hirveästi jumppien ohjaamisesta iloa elämääni, vaikka se on monesti hyvin raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minusta on ollut ihanaa, kun olen saanut vetää fysiikkatreenejä ihan vain talkoina viimeisen puolen vuoden aikana seurallemme. Kai minussa sitten asuu pieni "palomies" sisälläni ja haluan auttaa muita tässä terveellisen polun kulkemisessa. Silloin kun pidin taukoa ohjaamisista, koin suurta kaipuuta johonkin suurempaan, vaikka silloin pystyi keskittymään ihan sata lasissa vain niihin omiin treeneihin sekä salilla, että jumpissa. En kuitenkaan osannut nauttia treeneistä samalla tavalla kuin nyt. Tämä on minun juttuni ja tällaisesta elämästä minä nautin. 

Elämäni on muiden silmissä aivan varmasti kovin tylsä. Mutta sitten kun pohdin alkuperäistä syytä tämän blogin ylläpitämiseen, niin muistan, että kirjoitan tätä blogia loppupeleissä vain itselleni. On kuitenkin ihana huomata, että jotkut jaksaa lukea myös tylsästä minästäkin ja muistavat kommentoida silloin tällöin, kiitos teille, piristätte aina hurjasti päivääni :)

Kuvia tavallisesta elämästä, tämä vaan on se mun juttu