Paloautomies

Ehkä ärsyttävin lapsiperhetauti kaikista on vatsatauti. Sunnuntaina poikani alkoi automatkalla yökätä ja siitäpä sitten vähän yli vuorokauden sisällä koko perhe sairasti ja raatoili. "Onneksi" lapsi oli ihan poikki (vaikkei enää itse tautia sairastellutkaan) meidän vanhempienkin sairastaessa, joten ei vaatinut juurikaan actionia vaan nukkui, kun mekin nukuimme. Jo 5 minuutin ylhäälläolo tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta, joten leikkiminen vilkkaan pojan kanssa olisi ollut aivan mahdoton tehtävä.

Nesteytys oli päivän sana.


Tänään päästiin elävien kirjoihin koko sakki, joten päästiin ulkoilemaan pihalle ihanalla auringonpaisteella. :) Kavereina Ällän parhaat lapsikaverit, naapurit :)

Aurinko ja sulanut maa - KEVÄT! :)

Suloinen paloautomies <3

Viime postauksessa unohtui kertoa, miten minä raahauduin perjantaina seiskaksi salille. Hyi kamala, miten raskasta voi olla treenata juuri heränneenä. Lihasten lämmittämiseen meni kauan ja siltikään ei tuntunut irtoovan treeniä. Vaikka itse treeneissä tuntui, että teki raskaankin treenin, niin ei se kyllä siltä enää iltapäivästä sitten tuntunutkaan ja jos illalla olisi ollut aikaa yhdistyksen jutuilta, niin olisin mennyt vielä juoksemaankin, sen verran jäi ylimääräistä energiaa. Note to myself - aamutreenit ei edelleenkään oo mua varten.

Ne hölkkälenkit vieläkin vähän houkuttaa ja saatanpa viikonloppuna ennen töihinmenoo aloittaa aamuni lenkillä, kuka tietää! ;)