perjantai 30. toukokuuta 2014

Kaikkensa antanut

Sunnuntaina oli olo, kuin joku olisi sopivasti lyönyt pesäpallomailoilla yläpohkeisiin. Sen verta kerähypyt otti pohkeiden yläosiin. Ja tuntui muuten vielä eilenkin siinä kohtia. Mutta mikä olikaan sen fiksumpi veto kuin käydä tekemässä kevyt hölkkälenkki Ällän kanssa. Käytiin rattaiden kanssa hakemassa parin kilsan päästä hedelmäsalaattiainekset ja kivennäisvettä ja hölkkäiltiin takaisin. Charioteissa on se hyvä puoli, että painoa pystyy ottaan vielä lapsen lisäksi 10kg lisäpainoa tavaratilassa. Näppärää, eikö?! :)

Maanantaina se sitten alkoi. Heikko olo, väsymys ja istuinkin KOKO illan sohvalla. Tietenkin välillä piti viihdyttää pikkumiestä. Tuollainen kotikyhjöttäminen ei jokatapauksessa ole mun juttu, ja siitä tietää, ettei kaikki ole ihan kohdillaan.

Eilen töissä oli kylmä ja vatsaa väänsi. Siitäkin huolimatta päätin mennä ohjaan tuntini, koska mulle ei ollut tullut lämpöö, eikä muutenkaan oireet tuntuneet kovin pahoilta. Mennessäni Torikeskukseen löysin minulle osoitetut palautteet tunnistani ja voi, että miten järjettömän hyvälle mielelle voi tulla asiakkaiden palautteista! Ne oli aivan superihania ja koskettivat todella paljon! Vaikka olo oli aivan kaamean väsynyt, antoi palautteet niin paljon positiivista energiaa, että niitten avulla jaksoi antaa kaikkensa. Juostessani vielä jumppien jälkeen bussipysäkille, ei alle km:n matka ole koskaan tuntunut niiiiiin pitkälle. Bussissa vaivuin jo lähes koomaan, mutta vielä oli tallustettava 2km matka kotiin. Yritin ottaa juoksuaskelia, jotta pääsisin pikkuisen ripeämmin kotiin, mutta ei vaan pystynyt. Jalka ei vaan yksinkertaisesti noussut. Oli kyllä niin kaikkensa antanut, mutta ah niin hyvä olo! :)

Keskiviikkona oli salipäivä. Tein käsipainoilla rinnan, alataljalla hauikset, kiekolla ojentajat, mutta ennen kaikkea olin iloinen mun leuanvedoista. Tein heti alkuun 4,5 leukaa ilman mitään apuja. Loppuihin setteihin otin vastuskumin avuksi. Leukoja meni vielä 2 x 5 ja 1 x 7. En ollut aiemmin tajunnut tuota vastuskumijuttua, kunnes veljeni vaimo siitä vinkkasi. Ehdottomasti voin suositella kokeilemaan, koska sillä saa boostia lähtöön, mutta kuitenkin lopputyön joutuu tekemään pääsääntöisesti omin avuin.

superväsynyt aamusalilainen

Torstain aloitinkin sitten klo 7 aamusalilla. Hyi yök. Oli kyllä syvältä. En oo edelleenkään yhtään aamuliikuntaihminen. Kaikki ennen puolta päivää tapahtumat urheilut on niin mun "must not do" -listalla. :)
Vähän kyykkyä, pepulle omistettua kyykkyä smithissä ja lisäksi selkää. Elimistön käyntiinsaanti on niin vaikeaa, että kestää lämmittelytkin tuplasti kauemmin, ja aikaa palaa yllättävän paljon.

Tämä päivä aloiteltiin menemällä Ällän kanssa Kuntomaailmalle palaveriin. Meille on tulossa syksylle uusi tunti, ja mä pääsen näillä näkymin ohjaamaan tästä omaa tuntia! En voi kuitenkaan paljastaa tuntia vielä, mutta eiköhän se tässä alkukesästä teille kaikille vielä selviä ;) Mutta ihan huikee tunti tulossa jokatapauksessa ja olen jo jonkin aikaa toivonutkin kyseistä tuntia meille, joten oli kiva päästä suunnittelemaan ja keskustelemaan tunnin sisällöstä :)

Meidän sadeiltojen touhua tältä viikolta.
Jostain syystä poika valitsee aina pinkin värin muovailuvahasta! - äitiinsä tullut! :D







Mutta nyt pakko unohtaa lumiukot hetkeksi ja suunnata ulos nauttimaan kesästä. Aurinko paistaa..?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti