Joitain lihaskuntoja on vielä rästissä, mutta ei niitäkään ihan tuhottomasti oo. Oon jopa ylpeä itsestäni. :) Ja tuntuu, että lihaksetkin ois saattanut kasvaa...
En tiedä, kuvittelenko vaan, vai pilkisteleekö siellä lihakset?? nooo, ehkä se on vaan sitä surullisen kuuluisaa toiveajattelua :)
Töissä, n. puolen päivän aikaan, tajusin kovaan ääneen, että mullahan on karkkilakko loppunut! Työkaverit kyllä saivat moneen kertaan kuulla ja jopa kärsiäkin niistä karkkivieroituksista, joten ehkäpä siitä syystä kaikki kuulostivat onnellisilta. Ehkä juuri siistä syystä, että josko mun kitinä nyt toivottavasti loppuis :D
Yhtäkkiä pöydälleni alkoi kerääntyä karkkia, ensin suklaamuna ja sitten karkkipussi.. mutta erikoisinta siinä oli, etten osannut 10 viikon jälkeen enää syödä niitä. Tiedän, että 10 viikkoa on täynnä ja näin sen oli tarkoituskin loppua, mutta silti minulle tuli henkinen morkkis jo näkemisestä.
Kotiin tullessa katselin hetken aikaa karkkeja, jotka olin 10 viikon aikana kerännyt kaappeihin ja olin kerätessäni kuvitellut, että kun aika koittaa, vedän ne kaksin käsin, mutta toisin kävi. Kun vertasin karkkilautasta ja kaapista löytämiäni hedelmiä, teki minun paljon enemmän mieli banaania, avokadoa ja päärynää.
Valintani oli siis selvä. Karkit jäivät odottamaan tulevaisuuteen. En tiedä, milloin se koittaa, mutta mennään nyt tällä karkittomalla elämällä, kun se tuntuu vaan niin hyvältä.
Vaihtoehtona vedin smoothien, johon laitoin puolikkaan rahkan, vähän hedelmäpommi-jogurttia, puolikkaan päärynän, banaanin, puolikkaan avokadon, pari-kolme jäävuorisalaatinlehteä ja rasvatonta maitoa.
Toivon, että omalla ruokavaliollani ja valinnoillani saan jotain hyvää aikaiseksi myös jälkipolvessani. Ainakin tänään salaatinlehdistäkin koostuva smoothie maistui ja pyysi vielä lisää. :)
Illalla käytiin pyörimässä Suomen Tivolissa Hippoksella. Pienen miehen pää oli aivan pyörryksissä kaikista hienoista valoista ja laitteista. Miten monta kertaa sitä kuulikaan sanan "kato!". Voin kertoo, että aika monta.
Iltaan kuului myös mopoilua. Kääpiökävely ajoi asiansa, erityisesti kun 2-vuotias taapero pyytää äitiä jo kymmenettä kertaa uudestaan ajamaan. :D
Tämä kuului siihen sarjaan, että touhutaan niiden lapsien kanssa, itse hyötyy ja lapset ainakin tykkää! Eli näin meillä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti