Voisi kuvitella, että mun kohdalla olisi riittänyt

... Mutta EI!

Torstaina kerkisin käymään vielä vetämässä Bodyattackin. Kaikenmoisen sähläyksen jälkeen (parkkimaksut ja maksamatta jääneet minuutit, juokseminen viimeisillä minuuteilla Torikeskukseen yms kivaa) pääsin vielä vetämään tunnin (enkä onnekseni saanut parkkisakkoa).

Kävin vielä vetämässä koiratreenejä attackin jälkeen. Illalla olin aivan jäässä, eikä autoni lämmitin enää pelittänyt, joten takamuksen lämmitin täysillä ajelin kotiin.

Kotona mittasin kuumeeksi 39,4. TAAS! Noh, ei muuta kuin kuumaan suihkuun ja kolme kerrosta vaatteita niskaan. Onni on muuten uudet angoravillapolvisukat!

Noh, aamulla vielä päätin lähteä töihin, kun olo oli ihan ookoo. Varasin kuitenkin heti ajan työterveyteen.

Työterveydessä minut otettiin melko vakavasti. Olihan se jo kolmas kerta hyvin lyhyen ajan sisään, kun olin sairas. Sydäntäni kuunnellessa lääkäri sanoi kuulleensa sivuäänen ja kuunteli sen kolmeen otteeseen, minkä jälkeen laittoi kiirreellisen lähetteen Keskussairaalaan. Lääkäri halusi poissulkea sydänläppätulehduksen.

Lähdin töistä noutamaan pikkuviikaria Ällää hoidosta, napattiin kotoa eväät ja vaipat messiin ja ajeltiin Keskusairaalalle. Kaksi tuntia erilaisia testejä ja sain vihdoin onnekseni kuulla, että kyseessä on vaarattomampi kuumeen aiheuttanut sivuääni. Sain lähteä kotiin, mutta maanantaina piti käydä kuunteluttamassa uudelleen sydän käyrillä.

Noh, eilen sitten käytiin jatkotutkimuksissa ja sydämeni kuulosti ihan normaalilta. Lääkäri kuitenkin kehotti vielä olemaan liikkumatta viikon senkin jälkeen kun on terve.. Eli mitä tästä opimme.. Ei kannata mennä puolikuntoisena treenaamaan. Opinpa sen kantapään kautta.

Enpä ole pitkään aikaan pelännyt noin kovasti kuin odotellessa tuloksia. Kerkisiväthän he väläyttelemään jo vuodeosastoajatustakin ilmoille.. Hyih. Marraskuussa tosin täytyy vielä käydä sydänultrassa, en tosin tiedä, että miksi... ??

Loppu hyvin, onneks pääsin kotiin.


MUTTA ei siinä kaikki. Lauantaina illasta minulla alkoi kihelmöimään sormenpäitä ja sunnuntaina asia olikin aika selvä. Mulle oli tarttunut Ällän kautta enterorokko. Huoh. No, sekin vielä. Sormet oli kuin nokkospuskassa uitetut 247, jaloilla ei voinut kävellä paukuroitten takia ja kurkkua kirvelsi. Ja naamakin näytti kuin pahimmassa teini-iässä finniaikaan.. Se kipu oli aika hirvee!


Pliis, voisiko tää jo pikkuhiljaa riittää mulle??

Syysretkellä

Tänään käytiin jätkän ja koirien kanssa Halssilan Hiihtomaassa syysretkellä.. Mitään hirmuisen erikoista ei retkessä ollut, sillä kävelemme Hiihtomaahan vievällä purrarilla lähes päivittäin.

Olin varautunut siihen, ettei Hiihtomaassa ole puita, kiitos miekkoseni, joka käski varautua! :) Otin mukaan sekä tulentekovehkeet että kaasukeittimen. Vanhana eräjormana (NOT!) jouduin käymään kaasukeittimen käyttökoulutuksen etukäteen puhelimen välityksellä. Kun liekki saatiin aikaiseksi, niin ei kuin kamat kasaan ja retkelle. :)

Niinhän siinä sitten kävi, että retkikeittimeen saatiin varautua ja niin ne makkarat paistui pannullakin, lähes yhtä näppärästi. :)

Maanantaina kävin PranaYogassa HotYin-tunnilla. Huvittavaa oli, että paikalla olleet miehetkin (4kpl) olivat joustavampia kuin minä. Tuo on vaan ihan pakko pitää itsellä ohjelmistossa, kun eipä tuota omaa huoltoa muuten tulisi tehtyä! :(

Eilen kävin vetämässä Bodycombatin (opastuksineen) ja Bodyattackin. Mä oon jossain sumussa tällä hetkellä noitten tuntieni kanssa ja pelkään, että asiakkaille jää paska maku tunnista, kun ei saa nipistettyä itsestään edes sitä 100%.. :( Kunpa saisin pian öisin lepoa ja kunpa lihakset pääsisi palautumaan joskus ja kunpa tuo kunto kasvaisi vaan tuosta nopeasti takaisin... ÄÄH!!!

Tänään otan kaikin puolin rennosti ja toivon, että poitsu vihdoin nukkuisi yöllä edes jotenkin!

Koomassa

Huhhuh, että on ihan oikeasti jaksaminen välillä koetuksella, kun yrittää yhdistää perheen, työn, ryhmäliikuntatunnit ja koiraharrastukset samaan elämään. Viikonloppuna se oikein pamahti silmille.

Poika nukkui kovin huonosti viikonlopun yöt (johtuen sunnuntaina puhjenneesta 40-asteen kuumeesta, mahd. enterorokkoa), lauantaina painoin 10 tunnin työvuoron, minkä lopuksi menin tekemään salitreenin, sunnuntaina 8h työvuoro + bodyattack.


Lauantain salitreenikin meni vähän väkisin vääntämällä, mutta halusin mennä löysästä olosta huolimatta.

Lämmittelyt kepillä 5-7min

Penkki (rintalihkaset)
1 x 15 x 20kg
4 x 15 x 27,5kg (nopeaan tahtiin)

Ylätalja (yläselkä)
1 x 10 x 35kg
3 x 10 x 40kg

Pystypunnerrus (hartijat)
1 x 10 x 7+7kg
3 x 8 x 9+9kg

Vatsat
kyynär-polvi 2 x 50 setti
ylävartalon nosto 1 x 50
hooveri
jalkojen vienti ylhäältä lähelle lattiaa 2 x 15
ylävartalon nosto 1 x 20


Paukkuja ei meinannut enää millään riittää sunnuntain bodyattackiin ja ainakin itselle jäi tosi huono maku omasta tekemisestä ja tsemppaamisesta. En tiedä, välittyikö tämä asiakkaille.

Sekin vei vähän fiilistä tunnin vedolta, että kun tunti ei ole vielä lähtenyt asiakkaiden parissa pyörimään odotetulla tavalla, niin alkaneen syyslomaviikon takia tunnilla oli vain kuusi.. Itse ainakin ihan hirmuisesti vielä lisäpotkua, jos sali on täynnä.

Itseä ainakin ottaa päähän tällaiset ohjaukset, eikä minun mielestäni tällaisia saisi tulla. Mutta. Me ohjaajatkin ollaan tosiasiassa ihmisiä ja meilläkin on välillä vähän rankempia jaksoja.

Nyt maanantai-aamuna olo on aivan hirveä, kun lihakset ei vaan yksinkertaisesti kerkiä palautumaan, kun öisin ei saa nukuttua pikkuherran heräillessä tunnin välein. Ihan hakattu fiilis.

Onneksi pääsee rentoutuun illalla hotyin-tunnille! (toivottavasti en taas nukahda tunnille :D)

Sunnuntain bodyattac-asu: kengät Nike, sukat Crivit, shortsit ja toppi Nike

Nollittelupäivämusaa

Jos on päivä, jolloin ei halua tehdä muuta kuin maksimissaan venytellä, niin:

Jay Z feat Rihanna - Run this town

Kanye West feat Rihanna feat Kid Cudi - All of the Lights

Eminem feat Rihanna - Love the way you lie

Rihanna - Russian Roulette

T.I feat Eminem feat Kanye West - Creatures Lie Here

Miley Cyrus - Wrecking Ball

Redrama feat AJ - Clouds

Jos joutuu joskus alottaan alusta...

...niin sit sitä vaan joutuu. Tiistain BC+BA-setti oli aikaslailla raskaan oloinen itselle. Taistelin kuitenkin loppuun asti, ja vaikka hetkittäin en varmastikaan selvinnyt kaikista kohdista kuin parhaimmat ohjaajat selviäis (kuten kerähypyt, combatin saksipolvihypyt), niin loppuun asti päästiin.

Joskus tuntuu, että lajissa kuin lajissa, harrastajan pitää päästä maaliin voittajana, jotain kokemusta rikkaampana ym. Ja jos aloittaa jonkun uuden lajin / käy uudella tunnin, niin sekin laji pitäisi heti olla hanskassa, ja jos ei jaksa samoilla sykkeillä painaa sykehuiput, niin sitten sinne tunnillehan ei enää tulla uudestaan, koska se vaan ei ollut yhtään mun juttu, liian raskas.

Mutta yllätysyllätys, kaikki lähtee joskus tyhjältä pöydältä, esim. urheiluvamman takia, sairauden, tai synnytyksen jälkeen.. Tai sitten ei vaan ole koskaan urheillut. Mutta se vaatii sen, että tajuaa, että tämä alku on vaan taisteltava läpi, ja jossain vaiheessa se helpottaa.

Ei ollut viime vuonna kesä-heinäkuussa helppoa, kun aloitin Ällän syntymän jälkeen uudelleen urheilemaan. Lihakset oli joka kerta kuin hakatut, mutta siitä selvisi, kun aloitti maltilla. :)

Eilen mun lihakset olivat jälleen niin jumissa, että tyhy-päivillä meinasi illalla ihan ärsyttään, kun ei voinut istua rennosti, tai edes hengittään. Aamusta jo työkavereille heitin läpällä, että mä vihaan urheilua, kun siitä tulee vaan kipeeksi. Mutta hei, tätä se vaan on, kaikilla, jossain vaiheessa. Ja se on se kokonaiskuva, mikä itseni saa jatkamaan sen alun vaikean osan läpi. Pitää osata nähdä, mitä niillä joskus raskaalta tuntuvillakin treeneillä jossain vaiheessa saavuttaa. Mä ainakin uskon, että jossain vaiheessa, kun sinnittelen, hengitys- ja verenkiertoelimistöni toimivat nopeammin, ja sitä kautta vedän taas asiakkaille 120% treenin menemään. :)

Ehkä tämä oli osaksi tsemppipuhe itselleni, mutta uskon, että erityisesti niille, jotka ovat paljon liikkumatta, ja päättävät aloittaa sen kuntoremontin, mutta nopeasti luovuttavatkin, kun ei vaan pysty. Liian monesti se hyvä kunto / hyvä kroppa pitäisi saada aikaan kuukaudessa, ja kun se ei toteudu, luovutetaan.

Never give up! Se alku on vaan taisteltava! :)

Ja vähän tsemppikuvia  ;)

Jos mä oon joskus päässyt näihin pisteisiin, niin kuka tahansa muukin pääsee! :)

Tankoilukuvasta tuli mieleen, että ai, että kun osaan jo kuvitella, miten kivuliasta olis taas 5kk jälkeen mennä tangolle, mutta olis se sen arvoista, jos vaan saisin jostain 10h lisää tunteja päivään. :) Ehkä taas jonain päivänä! :)

Kadonnut

Kadonnut Jenny, kadonnut motivaatio.

Mistä etsiä???

Niin siinä vaan kävi, että lanseerauspäivä tuli. Olo oli melko kehno, enkä uskaltanut kuumemittaria käyttää, sillä se olisi saattanut näyttää lukemia, mutta halusin vain kovasti mennä vetämään lanseeraukset.. Selvisin kahdesta tunnista, vaikka välillä vähän yskittikin.

Seuraavana aamuna menin käymään työterveydessä ja tuloksena oli poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdus. Eli joo.. semmottiis... Antibioottikuurihan siitä napsahti.

Väliin jäi torstain bodyattack, sunnuntain ba ja kiiinteytys, tiistain bc ja ba. Mutta vihdoin sunnuntaina uskaltauduin vetämään bodyattackin, kun pahin limaolo oli jo ohi.

Mun motivaatio on täysin kadoksissa kaikkee liikuntaa ja hyvää oloo kohtaan, kun mitään muuta ei ole osakseen saanut kuin sairastelua! :(

Ärsyttää, kun koko ajan on kipee ja saa viikkotolkulla olla saikulla, ja kun on osittaisella hoitovapaalla, niin ihan oikeasti se raha tulisi tarpeen...

Nyt sitten pikkuhiljaa rakentelen taas kuntoa pohjalukemista eteenpäin. Samalla taidan alkaa etsiä uutta motivaatiota tekemiseen..


Argh. Tää syksy on persuuksista. :(