Eilinen keskiviikon vapaapäivä otettiin haltuun tehokkaasti energiaa tai rasvaa säästämättä. Aamu aloitettiin lähtien noin tunnin kävelylenkille koirien ja T:n kanssa metsään syömättä aamupalaa. Kyllä rasva tirisi, kun tallusteli vuoroin ylä- sekä alamäkiä ihanassa maastossa. Vuosi sitten minulle oli jotenkin vastenmielistä olla koirien kanssa lenkillä tuntitolkulla, mutta talven aikana opin arvostamaan pitempiä kävelylenkkejä Suomen mahtavassa luonnossa! Onhan meillä ihan mahtavat metsät ja luonto, missä painaa!! :)
Ruokapolitiikka eilen: Pääruuaksi perunaa ja jauhelihakastiketta sekä puoli lautasellista tuoretta salaattia, namsk! Pitäisi syödä paljon enemmän perunaa, sillä hyvin usein hiilihydraatin osuutta esittää vaalea pasta, mikä on nopea laittaa, mutta kuitenkin epäterveellisempää perunasta. Joten jatkossa pyrin panostamaan perunaan, tummaan riisiin sekä tummaan pastaan! :) Välipalaksi tuli syötyä uunituoretta sämpylää ja iltapalaksi verigreippiä sekä vaniljajogurttia. Eli ei herkkuja ollenkaan!! ;)
Ilta sujahti nopeasti agilitykisoissa työntekijänä ratahenkilönä. Kannoin siis esteitä ja välillä tuli pyrähdettyä nostamaan rimoja :) Ja koska agikisojen jälkeen minulle jäi niin hirveästi energiaa, niin päätin lähteä japaninpystykorvani Milan kanssa juoksemaan puolen kilometrin päässä olevalla pururadalle ja tein sellaisen 5,5 km:n mittaisen lenkin, johon kului noin 40 minuuttia. Juoksu tuntui hyvältä, ainoastaan tuli ikävä uusia lenkkareita, sillä alkaa vaimennukset olemaan menneen talven lumia näissä nykyisissä.
Täytyy nyt vain pitää maltillisuus tässäkin asiassa. Tarkoitan siis, että minulla on tapana tehdä esim liikunnasta tai syömisestäni pakkomielle. Tällä kertaa tosin aion pitää asiat järkevinä ja aion herkutella, silloin kun siltä tuntuu ja liikkua silloin, kun se hyvälle tuntuu. Jos hommasta alkaa tulemaan väkinäistä, niin silloin pitää alkaa miettimään, missä meni vikaan. :)
Ei enempää, ei vähempää, vaan minun elämää - Minun tapani elää ihan tavallista elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti